18.04.2021 | Mari Korpela
Sydän auki kohti hurjimpia haaveita

Olen ollut yrittäjänä nyt kymmenen kuukautta. Varovainen ajatus yritykselleni syntyi tasan vuosi sitten, josta ei myöskään ole kovin kauaa aikaa. Sen lisäksi mitään mitä nyt teen – vektoroin, suunnittelen, myyn paitoja ja muita printtituotteita – en ollut tehnyt koskaan aiemmin. Hyppäsin todellakin johonkin täysin tuntemattomaan, kun uskaltauduin jättäytymään pois päivätyöstäni ja siirtymään kokoaikaisesti yrittäjäksi.


Kuva: Jeanine Muyima

Turvaverkko ottaa kopin

Minulla ei kuitenkaan koskaan ollut sellainen olo, että heittäytyisin tyhjän päälle, vaan mielikuvissani heittäydyin valtavaan verkkoon. Verkkoa pitelivät käsissään kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen elämäni aikana ollut tekemisissä. Olen onnekas, sillä minulla on läheisiltäni täysi tuki kaikkeen, mitä keksinkin tehdä. Heidän mielestään hulluimmatkaan ideani eivät ole liian hulluja toteutettaviksi.

Olen ollut onnekas myös työelämässä – olen tehnyt paljon eri alojen töitä ja tutustunut huikeisiin ihmisiin, joista on tullut ystäviäni. Tunnen myös aiempien töideni kautta paljon yrittäjiä ja yrityksiä, joten uskoin löytäväni jostain töitä myöhemmin, mikäli oma bisnes ei kantaisikaan. Siinä turvallisesta irti päästäessä ja uuteen heittäytyessä minusta tuntui, että vaikka ilmalennon aikana kaduttaa ja pala nousee kurkkuun, kyllä minusta otetaan koppi. Muutama kolhu ja mustelma voi jäädä muistoksi, mutta tunne oli turvallinen.

Kuva: Jeanine Muyima

Ihanien ihmisten ympäröimänä

Nyt, pian vuosi myöhemmin, turvaverkko todellakin kannattelee. En oikeastaan edes tiedä, mistä nämä kaikki ihanat uudet ihmiset ovat putkahtaneet mun elämään, mutta heitä on paljon. Saan niin paljon tsemppejä ja kannustusta, että kyynel nousee silmäkulmaan liikutuksesta.

Koen, että avoimesti omista tunteistaan ja vaikeuksistaankin kertominen yhdistää ihmisiä. Siinä vaiheessa lopetetaan paskanjauhanta, ja ”mitä kuuluu?”- kysymykseen ei tarvitse enää vastata tilanteesta riippumatta ”ihan hyvää, mitä sulle?”. Ei siinä ole mitään hävettävää, jos on hankalaa. Päinvastoin.

Kuva: Jeanine Muyima

Me ihmiset tarvitaan ympärillemme sellaista porukkaa, jotka välittää meistä kolhuinemme, ja joiden edessä ei tarvitse esittää tai pitää yllä jotain illuusiota itsestään. Joku joskus sanoi, että aikuisiällä on vaikeaa saada uusia ystäviä. On se vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa silloin, jos ei itsekään tiedä kuka on, tai ei osaa kertoa omista kuulumisistaan edes itselleen rehellisesti.

Minä olen nyt vuoden jälkeen vähän mustelmilla ja kolhuilla, mutta jatkan valitsemallani tiellä, sydän ja syli auki kohti hurjimpia haaveitani, turvaverkko visusti ympärillä.

♥ Mari

Mari Korpela

Olen kehotaiteilija, verkkokauppias, somevaikuttaja, kehorauhan puolestapuhuja ja nautiskelija. Lopetin häpeämisen ja suorittamisen, hyppäsin oravanpyörästä ja aloin rakentamaan uudenlaista, arvojeni mukaista elämää.

Seuraa somessa

Viimeisimmät kirjoitukset